Vapari Kaikki hieno melkein kerralla

Sähköpostista sosiaaliseen mediaan - mitä meille tapahtui?

Joskus 1990-luvun kynnyksellä alkoivat henkilökohtaiset kotisivut olla jonkinmoinen villitys. Useimmiten niissä oli liitteenä tökerö kävijälaskuri jossa toistakymmentä vierailua sekä viimeisin päivitys joka oli jostain lähipäiviltä. En tiedä miksi kasvokuvista luonnottomimmat päätyivät noille sivustoille, mutta tämäkin oli eräänlainen sääntö jolle oli vain harvoja poikkeuksia. Ajatus oli että perustamalla omat kotisivut olet mielenkiintoinen henkilö, koska kaikilla muillakin mielenkiintoisilla henkilöillä on kotisivut. Kotisivut olivat tyyppillisesti omistettuja ylläpitäjän harrastusten listaamiselle, suosikkibändeille, elokuville ja muulle vastaavalle, joskaan sivuilla ei ollut kommentointimahdollisuutta ja yksipuolinen tiedottaminen oli ajan trendi. Kukaan ei osannut vielä edes kaivata mitään muuta. Sähköpostiosoite jossa oma domain oli toki pakollinen, sitten joku saattoi kirjoittaa sähköpostilla että hän tykkää kanssa noista bändeistä, elokuvalistalle voisi lisätä nämä ja nämä siltä ja siltä ohjaajalta, jos et ole nähnyt niin voin lainata. Viestintä oli rakentavaa ja henkilökohtaista, johtuen tyypillisimmin siitä että sivuja luki muutama kymmenenn nörttikaveria.

Seuraavaksi iskeytyivät tietoisuuteen erilaiset portaalit. Nuorten aikuisten kansoittama internet oli otollinen paikka keskustelufoorumeille, deittisivustoille sekä loistava mahdollisuus lanseerata ensimmäiset blogipalvelut. Blogien myötä jokainen sai viimeistään tekstiviestillä tilaamalla käyttäjätunnukset ja salasanan jolla pitää omaa blogiaan, ihan suomenkielisissä palveluissa. Edistyksen tukkeeksi osoittautui vain ihmisten haluttomuus jakaa oikeasti kiinnostavia tietoja itsestään ja pitäytyä jokapäiväisyyksissä joiden kirjoittaminen nettiin silloisen uskomuksen mukaan teki niistä yleisesti kiinnostavia. Kaupassa käynnin kuittaaminen joko kahdella sanalla tai piinallisen yksityiskohtaisen ostoslistan julkaisemisen lisäksi ei ollut muita keinoja kertoa käyneensä kaupassa. Kaupassa käyminen oli tuon ajan blogien perusteella äärimmäisen suosittu aihe, kiinnostuneita lukijoita sen sijaan ei ole vielä toistaiseksi havaittu. Kommentointi ja keskustelu oli useimmiten aika lämminhenkistä, sillä foorumien ympärille syntyi nopeasti yhteisöjä jotka muodostivat omanlaisensa ystäväverkoston. Joillain foorumeilla kirjoittaminen oli eräänlainen harrastus joka yhdisti nämä henkilöt. Draamaa ja villejä kuvioita alkoi tietenkin koneen ulkopuolisen elämän ja internet-elämän kohdatessa paljastua, niinpä ihmiset pääsivät seuraamaan julkisia mustasukkaisuuskohtauksia joita puitiin foorumin keskusteluissa, blogeissa, jotka vetivät mukaan aktiivisimmat 1000 kirjoittajaa kerralla kommentoimaan. Vahvan lehdistöä ja muuta tiedonvälistystä säädelleen editointikulttuurin ja korostuneen yksityisyyden maassa tällaiset miniskandaalit olivat täysin uusi ilmiö.

Sosiaalinen media räjäytti koko maailmamme ja mitä ajattelemme itsestämme, toisistamme, mitä haluamme muiden ajattelevan itsestämme, mitä haluamme heidän tietävän ajatuksistamme heitä koskien. Niinpä sosiaalinen media pursuaa kuvia ruokalautasista, lenkkareista, järvimaisemista, juhannuksena palvelimet todennäköisesti ylikuormittuivat välittäessään miljoonaa suttuista kuvaa rannalla leijuvasta liekkipallosta jossa samalla kertaa toivotettiin hyvää juhannusta ja kehotettiin olemaan varovaisesti.

Syystä tai toisesta juuri juhlapyhistä on tullut paskojen statuspäivitysten juhlaa. Ainoa poikkeus on vappu, mutta silloin harvempi ehtii paljon päivittääkään, saati lukea päivityksiä. Useita kansallisia juhlapyhiä leimaa surkeiden päivitysten virta josta normaalin ihmisen on vaikea uida pois. Juhannus tulikin jo käsiteltyä, samoin kesä yleisemminkin, jouluna taas tulee kuvia joulupöydästä, kynttilöistä, pimeästä ulkoilmasta jota valaisee vain ulkovalo hiipuvalla loisteellaan. Uudenvuoden kuvastoon kuuluvat piirretyt kuvat kahdesta kuohuviinilasista ja serpentiinistä, keskellä teksti jossa toivotetaan englanniksi hyvää uutta vuotta se ja se. Pikkujoulut ovat yleensä kuitattu vain maininnalla että nytpä olisi meidän firmassa pikkujoulut, kuvamateriaalia tulee harvoin. Pääsiäisenä ei lähetelläkään ristiinnaulittuja Jeesuksia ympäri maailmanlaajuista verkkoamme, vaan usein ruoka- tai ulkoilmapäivityksiä joissa todetaan jotain sellaista että se olisi nyt sitten pääsiäinen. Ei tässä kaikessa mitään vikaa sinänsä, mutta kun jokin asia on tarpeeksi maneerista ja sitä toistaa kaavamaisesti suuri määrä ihmisiä, se muuttuu komedian lajeista parhaimmaksi eli tahattomaksi komiikaksi.

Sosiaalista mediaa on luonnehdittu varsin hyvin "Internetiksi Internetin sisällä" ja yhä suurempi osa kaikesta kohtaamisesta, yhteydenpidosta, tutustumisesta ja jopa rakastumisesta on siirtynyt sosiaaliseen mediaan. Ennen piti kysellä ihmisiltä jotka tuntevat ihastuksen kohteen että onko hän kuinka huumorintajuinen tai luotettava ja millaisista asioista hän pitää. Nykyään tuo kaikki hoituu näyttöpäätteen yksinäisen valokehän ympäröimänä, klikkailemalla erilaisia palveluja Facebookista LinkedIniin. Jos henkilö kirjoittaa blogia saat suurimman näköalapaikan hänen sieluunsa mitä saada voit. Tästä syystä blogistien elämä on usein seksuaalisesti aktiivista ja siihen kuuluu myös myöhemmillä vaiheilla taloudellinen yltäkylläisyys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

T Piepponen

"Tästä syystä blogistien elämä on usein seksuaalisesti aktiivista ja siihen kuuluu myös myöhemmillä vaiheilla taloudellinen yltäkylläisyys."

?
Eh he hee..
Mu hahh hah joo o, näin on..

En ymmärrä miksi kaikkea pitäisi päivittää lakkaamatta ja jokaisesta arkisesta näkymästä olla räpsimässä kuvia niitä jakaen. Sehän vain vie aikaa, sotkee hetken, heikentää järkeä ja monimutkaistaa kaikkea. Jotenkin typistää asioita.

Tietyt juhlapyhät ovat oikeastaan jonkinlaisia somepilkan ja jurnuttamisen tähtihetkiä.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kirjoitus on valaiseva katsaus lähimenneisyyteen kirjoittamisen ja tiedonvälityksen saralla. Meille jokaiselle on auennut portti ilmaista itseämme ja silti pysytellä oman pöydän äärellä. Kirjoittajana moni varmaan rajaa lukijat lähipiiriin, ystäviin ja tuttaviin, ja toisilla on laajempi lukijapiiri, jossa on ehkä monia kirjoittajalle tuntemattomia ihmisiä.

Oma Vapaavuoro blogini maalailee kauemmas menneisyyteen kuin tämä kirjoitus. Joitakin kirjeitä arkistoissa on jäljellä menneiden vuosisatojen ajalta ja ne valottavat kutakin ajankohtaa. Kysymys omassa blogijutussani on siitä, minkä verran tietoa jää nykyisestä ajankuvastamme. Tekniikan kehitys viittaa jopa siihen, että aineistoa jäisi runsaastikin.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Katselin tässä loma-ajankulukseni elokuva Social Network uudestaan. En tiedä onko Zuckerberg itse todennut leffasta jotain siitä jossain, että kuinka autenttisesti käsikirjoitus seuraa sitä, mitä oikeasti tapahtui, vai onko seassa fiktiivisiä aineksia draaman vuoksi.

Mitä läksyjä leffasta sitten uskon oppineeni. Mikä teki Facebookista merkittävän ja miksi se syrjäytti esim. MySpacen, oli eksklusiivisuus. Kaverin sivuille pääset vasta kun tämä hyväksyy pyyntösi. Ihan alkuvaiheessa edellytyksenä piti olla myös Harwardin sähköpostiosoite. Muita mullistavia ideoita myös se, kuinka voit saada selville vastakkaista sukupuolta olevan kaverin siviilisääty-aseman eli olisiko saumaa päästä treffeille. Keskeinen elementti kuten "seinä" ei ollut mukana sovelluksessa ensimmäisinä aikoina.
Samoin merkittävä oli tämän Napsterin perustajan mukaantulo sekä suhteet rahoittajiin. Samoin kunnianhimo palvelun kasvattamisesta maailmanlaajuiseksi.
Niin ja miljoonabisneksessä kaikki väittävät tietenkin alunperin kontribuoineensa kovastikin, mistä oikeusjutut korvausvaatimuksineen.

Omat kotisivuni poistin kokonaan vasta muutama vuosi sitten - siis kun Elisan asiakasliittymän päivityksen takia nämä poistivat kotisivut ja sp-tilit ja en nähnyt tarvetta enää kotisivuja saattaa eloon. Sp-tilit sisältöineen sain sentään takaisin sellaisenaan pyynnöstä.

Kohu Twitteristä ihmetyttää jonkin verran, sillä itse olen ollut somessa eli netin keskustelupalstoilla lähemmäs kymmenen vuotta, enkä Twitteriä niin mullistavana uutuutena pidä. Samoin en ymmärrä sitä, mikä erityinen ansio on olla aktiivinen somelainen (esim. tapaus Stubb). Itse en ole some-aktiviteettejani CV:ssäni koskaan maininnut, sillä se on pelkkää viihdettä, ajanvietettä.
http://jukka-konttinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kul...

Somessa on hypetystä, kai siksi kun keski-ikäiset ovat vasta kunnolla löytäneet sen. Aallonharja tasoittunee ajan myötä.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Luin myös Twitter-kirjan, se oli kiinnostava.

Paljon on kirjoitusta somessa, monta hyvää kanavaa purkaa ajatuksiaan. Joskus joku ajatus jää kuin ilmaan roikkumaan, joskus saa vastakaikua.

Tässä blogijutussa ja myös linkissä puhutaan itsensä varjelusta melkoisesti. Sen vuoksi pieni kritiikin sana blogistina: ei ehkä kannattaisi blogisteja leimata joillakin yleistävillä viittauksilla. Varmasti blogisteja on monenlaisia, blogisteja yhdistää ehkä tarve kirjoittaa ja vaikuttaa, mutta ei varmaan mikään muu.

Puheenaiheeseen liittyvää

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset