*

Vapari Kaikki hieno melkein kerralla

Inhimillisen järjen kritiikki

Sehän tiedetäänkin, että jos maailmankaikkeus olisi ns. "ääretön", olisi jokainen piste yhtä paljon sen keskellä kuin mikä hyvänsä muukin, joten ainoa järjestys olisi mielivaltainen, kuvitteellinen ja laajimmillaankin vain jonkun tietyn aikakauden tarkoituksiin soveltuva, vertaileva teippailu, vailla muuta pätevyyttä kuin julistuksellisen sävynsä antama varmuus. 

Esitellystä syystä onkin kiehtova huomata kuinka vähän mielletään inhimillisiksi piirteiksi niitä ominaisuuksia, jotka todella tekevät meistä inhimillisiä.

Onhan jokapäiväisiä esimerkkejä vain havainnon vaivan päässä, esim. kuinka tyypillisesti ajatteluamme ohjaa intuitio asioissa missä sille ei pääsääntöisesti olisi käyttöä, ainakaan käyttökelpoisen ratkaisun löytämisessä (mielikuvituksellisen sitäkin varmemmin) ja yhtä varmasti tunkeutuu rationalisoiva, varovainen, torjuva, joustamaton ja ikuisesti menneellä tulevan ennustava puolemme ohjaksiin juuri silloin kun vaistonvaraisuus olisi ainoa keino hahmottaa vallitsevia olosuhteita edes jotenkin. Esimerkkejä löytynee jokaisen elämästä, joten turha omillani havainnollistaa tätä nokkeluudelle hyvin ominaista lipsumista vastakohdakseen kuin uhmatakseen käyttökelvottomuuttaan juuri siinä. 

Aika vähänlaisesti on keskusteltu siitäkään, kuinka inhimillisen järjen luomat varmuudet johtavat lyhytnäköisiin ja typeriin ratkaisuihin sitä varmemmin, mitä enemmän niiden todellista luonnetta saati vaikutusta yrittää kiistää. Kaiken salliva humanisti ja kaikkeen tyytymätön kyynikko ovat yhtä harhaisia käsityksissään, mutta eivät elä kovinkaan erilaisissa maailmoissa, he vain suhtautuvat (ja todennäköisesti kokevatkin) perustavasti eri tavoin. 

Eräänä esimerkkinä voidaan pitää valtakunnallista ja siten syyllisiltään yksilöimätöntä tilannetta, kun "rahat" ovat taas "loppumassa", velkaa "ei haluta", mutta "jotain" pitäisi keksiä. Niinpä nostetaan jo olemassaolevia maksuja, levennetään verokiilaa samalla kehikolla kuin ennenkin ja tehdään kaikkea mitä ennen, niillä työkaluilla kuin ennen, lähes täydellisesti muuttuneessa ympäristössä, jossa olisi mahdollisuus sekä tarve jopa täysin uudenlaisille puitteille. Nykyisissä rakenteissa olevia perusteita ei haluta suotta kyseenalaistaa ja seuraus on täysin toisenlaiseen maailmanaikaan sovitettu, puoliväkisin nykymuotoonsa jatkettu, teippailtu ja yhä epätoivoisemmin tekohengitetty valtion kokoinen viritys, jonka viimeisiä voimia ylläpidetään lähinnä siksi, ettei kukaan lopulta tiedä miten tilanne voitaisiin korjata. Ennen kuin on viimeinen pakko, ei tule kenenkään rohkeus riittämään esim. toimivan sote-mallin loppuun viemiseksi, koska se vaatisi muutoksia nykyiseen ja vaikka ongelmat ovat ilmeisiä, on tyypillistä korjata uudistus sopimaan vaikka lekalla, muttei pohtia muodikasta ajattelua linjailevan hyperidean mahdollisia heikkouksia. 

Aitoja, toimivia ja todella muutoksia tuovia uudistuksiakaan ei haluta, sillä niitä ei jaksettaisi miettiä ja aina halutaan ratkaista tilanne nopeasti. Tilanteen mentyä uudistuksia ei kenenkään mielestä tarvita, koska hyvinhän siitä selvittiin, opittiin, jatkossa ei sellaista tapahtuisi, jne.

Päättäjiä koskee uudistuksen riesa, siinä missä päätöksen kohdetta turhauttaa jo nykyinenkin tilanne, mutta aina uuden ajatuksen eksyessä tietoonsa, hän etsii siitä virheitä ja tyypillisesti päätyy vastustamaan sitä jollain melko merkityksettömällä perusteella, sellaisella, millä hän ei sallisi edes nykyistä jatkettavan. Vastustamiseen ja kallionlujaaan uskoon pettymyksen mahdollisuuden takuuvarmasta totetumisesta sen voimat kuitenkin riittävät ja muilta tuleva kyseenalaistaminen vähintään tyylivirhe, joillain majesteettirikos.  

Inhimilliseen järkeen tyytyminen ja sen noudattama, tasajakoinen, tasapäistävä, matemaattista keskiväliä korkeimpana kehityskaarena ihaileva ja pienintäkin epämukavuutta ja ristiriitaa itseisarvona kavahtava tyyli kaikessa järkeilyssä ei ehkä tuhoa yhteiskuntamme perustavimpia instituutioita vielä pitkäänkään aikaan konkreettisesti, mutta se on jo nyt vahvasti murentanut yleistä keskustelukulttuuria jonninjoutavan inttämisen suuntaan. Asiassa kuin asiassa, mutta useimmat itselläni liittyvät ihan julkisuudessa olleisiin päätöksiin erilaisista kysymyksistä, työllisyydestä sote-uudistuksen kautta myös muihin alueisiin. Ikävä kyllä ilmiö on varsin kattava, mutta nimenomaan inhimillinen, vaikka moni aikuinen ei salli lapselleen syyksi sitä "kun kaikki muutkin" tai "(työ)kaverit painosti", saati "tekemällä toisin olisin jäänyt porukan ulkopuolelle", mutta monikin aikuinen perustelee ratkaisuja ammatissaan itselleen juuri samanlaisiin pelkoihin turvautuen. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Seuraan myös yhteiskunnan kehittymistä ja siitä käytävää keskustelua. Blogistin hieman "vähäuskoinen" suhtautuminen sote-uudistuksen mahdollisuuksiin saattaa juontua seikoista, jotka eivät ole käytävässä keskustelussa näkyvissä. Suomella on toimiva terveydenhoitojärjestelmä, joka ei sulje juuri ketään kansalaista ulkopuolelle. Toimivan järjestelmän uudistamisessa on aina arveluttavia piirteitä, joita tulee vastaan uudistustiellä. Jos sote-uudistussuunnitelma on tehty niin, että siitä todella on hyötyä maallemme, se saattaa hyvinkin toteutua, mutta toteutuminen asettunee yleensä pitemmälle aikajanalle kuin ajallisesti ja poliittisesti tietyssä aikatempossa elävä hallintojärjestelmämme nyt kaavailee. On luultavaa, että muutosprosessi tulee asetella ja aikatauluttaa pitemmälle aikajänteelle kuin on nyt ajateltu. Kestihän länsimetron ensimmäinen vaihekin pitempään kuin oli suunniteltu.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Seuraamme varmaankin melko samoja uutisia, ainakin osittain, niin uskoni uudistuksen muotoilemisesta uudelleen ja viemisestä läpi jopa täysin erilaisena kumpuaa ihan julkisista uutislähteistä, lehtien asiantuntijakommenteista ja muusta mitä voi näin matkan päästä ymmärtää. Salassa pidettävää tai edes luottamuksellista tietoa minulla ei sotesta ole tai edes kovin pätevälläkään syyllä voisi olla, koska en toimi kokoomuksessa jäsentä ihmeellisemmässä asemassa.
On toki ihan riittävän ihmeellinen ollut jo sekin :D

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Maailmasta sanotaan yleisesti, että sitä halutaan muuttaa ja kuitenkaan juurikaan ei sen muuttumiseen uskota. Jälleen viittaan aikajanaan. Tarinoiden mukaan ihmistenkin maailma on joskus ollut ihan erilainen. Tämä nykymaailma, jossa tätä kommenttiakin kirjoitan, on melko monimuotoinen - vähän niin kuin jokaiselle jotakin. Monen ihmisen unelma on toteutunut (jos ei nyt, niin joskus) ja sen jälkeenkin pitäisi osata elää. Voimme vaikka hyppiä tasajalkaa muutosten hyväksi, mutta koska muutos joka tapauksessa johtuu monesta ihmisisestä, jopa tuhansista tai miljoonista ihmisistä, kestää oman aikansa, että niitä tapahtuu tai niitä voidaan havaita tapahtuvan. Muutosta voi tapahtua myös ihmisen mielessä eikä sekään välttämättä heti näy. Suomi on muuttunut 50-luvulta paljon, sekä infrastruktuurisesti että hengeltään. Olemme nykyään teollis-kaupallisesti länsimainen talous, jolla on hyvät suhteet naapurimaihin (tätä ei voinut sanoa 40-luvulla) ja muuhunkin maailmaan.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset