Vapari Kaikki hieno melkein kerralla

Kun tajusin sieluni kadonneen

Toisinaan elämä on äänetön äänimerkki tyhjällä tiellä, kirkas lastenhuoneen verho lahonneen autiotalon ikkunassa. Joskus jää arvoitukseksi kaikki mitä on joskus ollut ja konkreettista vain zeniläinen, suuntaa vasta muodostava tyhjyys johon vaipuu ihmisen koko sielu kuin kuolleena suohon.

Tänään lahnoja oli verkoilla käydessä vain yksi, mikä tosin oli ihan tarpeeksi. Muut alkavat jo hieman väsyä siihen noin ruokana, minä en tietenkään. Sen sijaan huomasin omalaatuisia henkisiä merkkejä joista olen erittäin huolestunut.

Tyypillisesti lahnan kudun alku on osunut kohtalaisen hyvin yksiin Viidakon Tähtöset-sarjan draaman kaaren kanssa. Viikon tähti- tai oikeastaan tähtös-hetkiä oli jääkaappikylmä cola, savupöntön kuuma lahna jäähtymässä edessä ja Viidakon Tähtösten alku. Näiden ajoittaminen oli helppoa.

Kenties liian helppoa?

Yritin katsoa ensimmäistä kautta Katsomosta, sillä kaksi myöhempää kautta nähneenä pitäisin eräänlaisena "keräilysaavutuksena" että olisi katsonut myös sen ensimmäisen. Voi kuinka toisinaan olen turruttanutkaan jopa ylenpalttisella oluen nauttimisella sitä mahdollisuuden haaskaamista kun ensimmäisellä kaudella menin massan mukana vailla ymmärrystä korkeammista kulttuurillisista arvoista ja dissasin sarjaa joutavien tyrkkyjen puolituhmana tissihömppänä. Jo toinen kausi alusta seurattuna avasi näkymän maailmaan josta William Golding kirjoitti teoksessaan Kärpästen Herra. Teoksen nostamat yleisinhimilliset teemat katsottiin jo aikalaisten parissa Nobelin arvoisiksi. Viidakon Tähtöset on editoitua aineistoa jolle voitaisiin keksiä jokin Nobelia vastaava palkinto todellisuuden välittäjänä, tunnustus tulisi lähinnä henkilövalinnoista sekä sarjan sisällöistä, niin vaikeaa kuin niiden vertailu sekä arviointi onkin. Tähtöset ei tiettävästi saa jatkoa, mutta jokin muistutus sarjalle joka räjäytti suomalaisen ihmiskäsityksen täytyisi kuitenkin löytää. Kolme kautta on ihan hyvä suoritus, huomioiden että joukkueiden koosta johtuen kaikki Seiskassa esiintyneet ja heistä vähänkään kiintoisat henkilöt oli käyty läpi jo kahdella kaudella.

Katsoin ensimmäistä jaksoa ensimmäiseltä kaudelta Viidakon Tähtösistä, tyytyväisenä syöden savulahnaa ja juoden jääkaappikylmää kolaa kun tajusin sen. Sukelsin hetkeksi tunteideni pyörteisiin ja tajusin että minusta tuntui...ei yhtään miltään. Siis ei miltään. Lahna oli hyvää, cola kruunasi helmeilevällä viileällä pyörteellään kuumahkon suolaisen maun joka terävöitti muistoni tavoittelemaan kaikkia aiemmin syömiäni lahnoja. Tähtöset pyöri, minua ei kiinnostanut. Siinä ei vain ollut mitään. Eräs aikakausi oli vain tullut päätökseensä ja sain muistutuksen että kun katsoo netistä niitä ensimmäisen kauden jaksoja niin sen ympäriltä puuttuu Seiskan viikottaiset reportaasit, Iltapäivälehtien hehkutus, some-pöhinä siis se valtaisa some-pöhinä joka silloin oli ja se suoran lähetyksen tuntu kun on pelkän tv-signaalin armoilla voimatta edes aavistaa mitä pitäisi odottaa, se oli Viidakon Tähtösten koko olemus ja henkinen sisältö! Siis niiden Nobel-juttujen lisäksi.

Tarinan opetus on ettei pitäisi olla niin laumasieluinen ja ennakkoluuloinen, vaan alttiimpi murtautumaan minuudeksi luulemistaan lokeroista kohti uusia äärimmäisyyksiä. Nyt sain karvaan muistutuksen ettei koskaan voi tavoittaa samanlaisena sellaista mikä on joskus ollut. Olkaa te viisaampia ja olette myös onnellisempia, tästä toipuu, mutta onhan tämä hämmentävää.

Elämä kuitenkin jatkuu ja tästä se kesäkin vain kaunistuu, yksi lahna on aika minimi minkä voi saada kun ei ole lokitkaan liikkeellä vielä. Nekin saaliit suurenevat ja haasteet kasvavat sen vuoksi että olen kilpajuoksussa luonnon oman...niin no, lokin, kanssa siitä kumpi saaliille ehtii ensiksi. Lokki jos nokkaisee lahnaa kerran, niin se voitti ja voittaja saa pitää. Näin toimii luonnon universaali harmonia ja tasapainottaa myös tällaiset inhimilliset kriisit joita yllä kuvailin ihan omalla yllättävyydellään.

Viidakon Tähtösistä muuten toiselta kaudelta kirjoitin arvostelun aikoinaan:

Viidakon Tähtöset 2 - mainettaan parempi

Ja toki myös pettymykseksi osoittautuneesta kolmannesta kaudesta:

Tähtösten Sota (tylsä kuin mikä)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa